Somnia Corporis – körperliche Träume geben den menschlichen Naturkräften, Bedürfnissen und Ängsten ihre Form.

Träume sind nicht nur Träume, sondern auch Phantasien, Vorstellungen, Erwartungen und Ansichten über die Welt. Dies sind physische Gefühle, denn Träumen ist eine physische Eigenschaft. Wie der französische Philosoph Jean-Luc Nancy schreibt:

"Wenn der Körper im Denken begriffen ist, dann zwingt der Körper das Denken dahin, immer weiter, immer zu lang – zu weit, als dass das Denken bloßes Denken bliebe, aber nie so weit, dass es sich materialisieren würde. Deshalb wäre es sinnlos vom Körper und vom Denken als voneinander getrennten Dingen zu reden, als könnten sie je getrennt werden: Sie sind einander die Berührung, in der der eine sich in dem anderen bricht und umgekehrt. Diese Berührung ist die Grenze, der Zwischenraum des Seins. Dennoch hat er einen Namen: Glück, und Leid und Schmerz."

Die Werke der Ausstellung erzählen von der Möglichkeit und Unmöglichkeit des Seins. Der Genuss im Werk erstarrt unlösbar im unbewegten Bild, in der Haltung des Menschen, des Tieres in seiner natürlichen oder ausgestopften Form, im Ausdruck der Lust oder der Angst.

Der Mensch des Westens lebt als organische Gestalt in einer Welt aufgebauter Strukturen, die sich verändert, reagiert, (er)lebt, kämpft und vermodert. Unter allen polierten und glatten Oberflächen der Gesellschaft schwelt die Sehnsucht nach der Natur außerhalb der Zivilisation. Einer Natur, die in uns allen noch weiterlebt.

Magdalena Åberg (geb.1972) und Anna Tahkola (geb. 1983) sind bildende Künstlerinnen aus Helsinki. In den Gemälden Åbergs kommt das Verhältnis zwischen Mensch und Umgebung in blitzähnlichen Bildern zum Ausdruck. In Tahkolas Bleistiftwerken stellt die Form der Natur und die Stellung des Menschen in Bezug auf die Welt den Ausgangspunkt dar. Unter Zuhilfenahme von Formen beschäftigen sich die Werke beider Künstlerinnen mit Widersprüchen. Aus diesen Widersprüchen entsteht eine Energie, die sich von Innen heraus öffnet, um zu barer Form zu gelangen.

Somnia corporis – Ruumiilliset unelmat antavat muodon ihmisen luonnonvoimille, tarpeille ja peloille.

Unelmat eivät ole vain unia, vaan myös mielikuvia, odotuksia ja käsityksiä maailmasta. Ne ovat fyysisiä tunteita, sillä unelmoiminen on ruumiin ominaisuus. Kuten ranskalainen filosofi Jean-Luc Nancy kirjoittaa:

"Ruumiin ajattelussa ruumis pakottaa ajattelun yhä pidemmälle, aina liian kauan - liian pitkälle, että ajattelu pysyisi ajatteluna, muttei koskaan niin pitkälle, että siitä tulisi ruumis. Sen takia ei ole mieltä puhua erikseen ruumiista ja ajattelusta, ikään kuin ne voisivat olla jotenkin erillään: ne eivät ole kuin toinen toisensa kosketus, jossa yksi murtaa toisen ja murtuu toiseksi. Tämä kosketus on raja, olemassa olon välitila. Silti sillä on nimi: 'ilo' ja 'tuska' tai 'kipu'."

Näyttelyn teokset kertovat olemassaolon mahdollisuuksista ja mahdottomuudesta. Teoksissa nautinto jähmettyy ratkaisemattomaksi liikkumattomassa kuvassa, ihmisen, luonnonmuodon tai täytetyn eläimen asennossa, halun ja pelon ilmeissä.

Länsimainen ihminen elää rakennetun järjestyksen maailmassa orgaanisena muotona, joka muuttuu, reagoi, nauttii, kamppailee ja maatuu. Yhteiskunnan kaikkien kiillotettujen, sileiden pintojen alla piilee kaipuu sivilisaation ulkopuolella olevaan luontoon. Luontoon, joka meissä kaikissa on vielä jäljellä.

Magdalena Åberg (s.1972) ja Anna Tahkola (s. 1983) ovat helsinkiläisiä kuvataiteilijoita. Åbergin maalauksissa ihmisen ja ympäristön suhde valottuu välähdyksenomaisina kuvina. Tahkolan lyijykynäteoksissa lähtökohtana on luonnon muoto tai ihmisen asento suhteessa maailmaan. Molempien taiteilijoiden teokset tutkivat muotojen kautta sitä, mikä on ristiriitaista. Ristiriidasta syntyy energiaa, joka aukeaa sisältäpäin saavuttaakseen paljaimman muotonsa.